Vanhoja muisteloita
9.4.2004
14:53
Uhhuh. Unohdin eilen tällasen hienon ajatuksen: MTV:llä rikkaat eikä kovin kuuluisat rap-artistit esittelee hienoja autojaan. Siis helvetin isoja Chryslerejä, Caddeja ja tietenkin Hummereita - mutta kukaan ei koskaan aja niillä. Miten ois MTV-trackday? Never, luulen. Niitä itkettäis kun autoihin tulis naarmuja tai joku ohittais. Sellaistahan se kuuluisien ihmisten elämä on - mitä vähemmän haasteita, sitä parempi.
Supr. Katselin keittiön ikkunasta tänä aamuna kun joku pösö veti hirveellä vauhdilla tuohon Tuiran Sparin parkkipaikalle. Kun seuraavan kerran kiinnitin huomioni sinne parkkiselle, niin siellä oli sellanen ei-suomalaisen oloinen perhe tyhjentämässä Pelastusarmeijan vaatelahjotuspönttöä autonsa takakonttiin!!! Eikun helvetinmoisella kiireellä tele-objektiivi kameraan kiinni ja kuvaamaan. Hienoja kuvia kun äijä roikku siellä pöntössä sisällä niin ettei näkynyt kuin jalat ulos tai kun sellanen pikkupoikaa innoissaan juoksee vaatekassin kanssa autolle ja takaisin. Ja minulla on kaikki filmillä. Seiskaan vai Seuraan? Onko Hymykin vielä olemassa?
14:53
Uhhuh. Unohdin eilen tällasen hienon ajatuksen: MTV:llä rikkaat eikä kovin kuuluisat rap-artistit esittelee hienoja autojaan. Siis helvetin isoja Chryslerejä, Caddeja ja tietenkin Hummereita - mutta kukaan ei koskaan aja niillä. Miten ois MTV-trackday? Never, luulen. Niitä itkettäis kun autoihin tulis naarmuja tai joku ohittais. Sellaistahan se kuuluisien ihmisten elämä on - mitä vähemmän haasteita, sitä parempi.
Supr. Katselin keittiön ikkunasta tänä aamuna kun joku pösö veti hirveellä vauhdilla tuohon Tuiran Sparin parkkipaikalle. Kun seuraavan kerran kiinnitin huomioni sinne parkkiselle, niin siellä oli sellanen ei-suomalaisen oloinen perhe tyhjentämässä Pelastusarmeijan vaatelahjotuspönttöä autonsa takakonttiin!!! Eikun helvetinmoisella kiireellä tele-objektiivi kameraan kiinni ja kuvaamaan. Hienoja kuvia kun äijä roikku siellä pöntössä sisällä niin ettei näkynyt kuin jalat ulos tai kun sellanen pikkupoikaa innoissaan juoksee vaatekassin kanssa autolle ja takaisin. Ja minulla on kaikki filmillä. Seiskaan vai Seuraan? Onko Hymykin vielä olemassa?
8.4.2004
22:36
Tänään oli aikaan saava päivä. Aamulla lähdin jo aikasin kohti Raahea ja hain Hanneksen matkalta. Kempeleessä pysähdyttiin nauttiin kahvit ja ahnold'sit. Siinä oli jotain rantaruotsalaisia miettimässä mitä ne tahtois ottaa (ne mietti yhtä kauan kuin meiltä meni tilata ja nauttia omat annoksemme). Siinä oli sitten sellanen nuoremman puoleinen tyttö jonka tiukemman puoleista takapuolta Hannes himos. Säälittävää! (buahah=)
Pattijoella paistoi aurinko joten pestiin Saabbi, säädettiin koneesta kaikki ja purettiin hansikaslokeroa myöten turhat tavarat kyydistä. Pakokaasutesti tehtiin Mämmillä ennen katsastusta ja kaikki arvot oli ihan hyvät, vaikka happi lähentelikin vitosta, joka oli korkein sallittu. Ilmeisesti oli lohkosta pakosarjan mutterit taas löysällä. Ne on aika vittumaiset kiristää. Samalla nykäsin konepellin avausvaijerin irti (joka oli aika tööt, mutta hyvä että siellä eikä katsastuksesta). Sitten kun Saabbi oli päällisin puolin mukavan kiiltävä laitoin mun nerokkaan suunnitelman jälkimmäisen osan täytäntöön. Jäin kotiin vaihtamaan isän pakettiautoon polttimoita sillä aikaa kun se katsastutti mun auton! Hah, sillä se menee aina läpi, mulla ei. Aika raskasta sellanen... Eikä siinä tarpeeksi, se sai vielä Katsastus-lippiksen kaupan päälle! God!
Eli jos joku ei nyt tajunnut niin Saab on liikenteessä ihan laillisesti taas seuraavan vuoden. Lähiviikkojen aikana on pienenpieni tauko kun pultataan lasikuitulokarit paikoilleen entisten lommoisten ja puhkiruostuneiden peltien tilalle.
22:36
Tänään oli aikaan saava päivä. Aamulla lähdin jo aikasin kohti Raahea ja hain Hanneksen matkalta. Kempeleessä pysähdyttiin nauttiin kahvit ja ahnold'sit. Siinä oli jotain rantaruotsalaisia miettimässä mitä ne tahtois ottaa (ne mietti yhtä kauan kuin meiltä meni tilata ja nauttia omat annoksemme). Siinä oli sitten sellanen nuoremman puoleinen tyttö jonka tiukemman puoleista takapuolta Hannes himos. Säälittävää! (buahah=)
Pattijoella paistoi aurinko joten pestiin Saabbi, säädettiin koneesta kaikki ja purettiin hansikaslokeroa myöten turhat tavarat kyydistä. Pakokaasutesti tehtiin Mämmillä ennen katsastusta ja kaikki arvot oli ihan hyvät, vaikka happi lähentelikin vitosta, joka oli korkein sallittu. Ilmeisesti oli lohkosta pakosarjan mutterit taas löysällä. Ne on aika vittumaiset kiristää. Samalla nykäsin konepellin avausvaijerin irti (joka oli aika tööt, mutta hyvä että siellä eikä katsastuksesta). Sitten kun Saabbi oli päällisin puolin mukavan kiiltävä laitoin mun nerokkaan suunnitelman jälkimmäisen osan täytäntöön. Jäin kotiin vaihtamaan isän pakettiautoon polttimoita sillä aikaa kun se katsastutti mun auton! Hah, sillä se menee aina läpi, mulla ei. Aika raskasta sellanen... Eikä siinä tarpeeksi, se sai vielä Katsastus-lippiksen kaupan päälle! God!
Eli jos joku ei nyt tajunnut niin Saab on liikenteessä ihan laillisesti taas seuraavan vuoden. Lähiviikkojen aikana on pienenpieni tauko kun pultataan lasikuitulokarit paikoilleen entisten lommoisten ja puhkiruostuneiden peltien tilalle.
23.6.2002
1:12
Dear dear diary. Juhannus on ehkä kaikkein kauheinta aikaa koskaan. Minulle. Tai oikeastaan viime juhannus oli niin hyvä ja helppo, että joudun maksamaan siitä vielä vuosia. En tiedä kirjoitinko siitä silloin. Silloin joskus.
Tarkoitus oli pakata meidät kaikki asuntoautoon ja lähteä ajelemaan onnen siivittämänä. Sellaista romanttista ja nuorta. Sitten serkku ja asuntoauto tekivät ensimmäisen sivuaskeleen, sen viimeisen. Ei kuulemma saataisi autoa (todellisuudessa se lähti pyöräilemään Ruotsiin). Rehellisyys on jotain sellaista, jota kaipaa ennen kuin se on liian myöhäistä. Rakensimme uuden suunnitelman, Kalajoelle mun autolla. Mirko, Teemu, Saarilampi ja Hanne lähtivät mukaan. Jätettiin auto alueen ulkopuolelle metsään idiootin amisseurueen naapuriksi ja kiivettiin aidan yli alueelle. Ei minkäänlaista valvontaa, ihan kuin aina ennenkin. Kalajoen juhannus on surkea yritys saada aikaan festareita - tai ehkä yritys tuoda nuoria mukaan camping elämään. Kaikissa kasvoissaan jotain sellaista, jota en kykene täysin ymmärtämään. Jotain sellaista, jossa ei ole tarpeeksi ymmärrettävää.
Alueella piti etsiä Emmi, ettei Teemun tarvitsisi olla yksinäinen. Niiden naapurissa oli sellaisia tyyppejä, joita en juuri silloin jaksanut. En jaksanut ketään, Saarilampi oli yllättävän ystävällinen vähän juoneena. Naureskeltiin yhdessä mun heikolle itsetunnolle ja Emmin ehkä vielä huonommalle vittuilunsietokyvylle. Liittyi Emmiin joka ei täysin saanut lukittua pakettiauton ovia vaan jätti jonkun niistä aina auki, sanoi ettei sillä ole väliä ja sitten ettei ollut humalassa (ennen kuin Emmi sanoi niin, olin sanonut Antille että Emmi ei varmasti myönnä olevansa humalassa). Pökkelö. Mirko oli koko ajan matkassa viehättävänä, mutta kaukaisena itsenään. En vieläkään kyennyt ymmärtämään sen ajatuksia. Hassuja juttuja oli Saarilampi, joka pahoitteli, että tapaili mun exiä. Joku voisi luulla, että meillä on yhtenevä maku, mutta kyse on kai vain huonosta onnesta. Tuntuu, että jokainen tyttö, jota tapailen hetken vain kovettaa sydäntä. Vielä pari tällaista lyhyttä, onnetonta suhdetta ja en voin kaatua hautaani, sillä en koskaan enää rakasta. En edes hiukan.
Lopulta päätimme palata autolle, mutta Emmi tahtoi pyttipannua ja Teemu lähti mukaan. En ennen tätä juhannusta ole edes miettinyt kuinka lihan syöminen voi kuvottaa kasvissyöjää. Voi kai. Kaivoin hiekkaan kuopan, johon Mirko ja Antti etsi käpyjä. Ne sitten sytytimme ja paistoimme foliossa (lausun foolio, vaikka Mirkon mukaan kuuluisi sanoa folio) perunoita ja sipulia. Huonosti onnistuivat, mutta se kuuluu kulttuuriin, ruoka maittoi silti. Kun Teemu ja Emmi joskus tulivat, ei niillä ollut ruokaa; pelkästään nälkä. Emmi oli kuulemma ollut näkymätön ruokajonossa.
Lyhyesti seuraavista tapahtumista. Yritimme takaisin leirintäalueelle, mutta Mirkolla oli päänsärkyä ja paha olo, eikä se enää jaksanut. Odotettiin sen aikaa, että Teemu haki Emmiltä särkylääkettä ja vein Mirkon autolle. Se oksensi, tein sille pedin ja pakkasin makuupussiin. Itse nukuin viltin alla. Ei ollut ehkä mukavin mahdollinen tapa, mutta silti. Muut viettivät yön alueella. Ehdin juoda ehkä viisi pulloa olutta&lonkkua. Joskus täytyy pitää kavereista (tyttökavereista nyt ainakin) huolta. Pahoinvoivien ystävien hoivaaminen taitaakin olla yksi harvoista myötätuntoa tai edes jonkinlaista välittämistä heijastelevista luonteenpiirteistäni. Joten niitäkin on.
Lauantaina heräsin johonkin, kai Mirkoon. Se oli aika surkea vielä aamullakin, joten aionko vielä kertoa jotain mahdollisimman pian saatoin auton ajokuntoon ja ajoin kylälle tai kaupunkiin. Keskustaan? Huoltoasemalle aamiaiselle kuitenkin. Näytettiin ehkä molemmat hiukan paremmalta sen jälkeen. Sitten, vaikka Mirko ei varmaan olisi halunnut, käveltiin takaisin leirintäalueelle etsimään loput. Pakettiautolla oli karkkia ja Hanne teki puolivoltin taaksepäin. Hiukan jäykästi tosin, mutta olihan aamu. Oli hauskaa myöhemmin kuulla, että sekin oli joutunut kestämään Kiiskilän Jannen massiivista kuorsausta; pojalla on jonkinlaista taipumusta uniapnean suuntaan.
Pienen taiston jälkeen menimme kaikki yhdessä Jukujukumaahan. Otti kunnon päälle pomppia ja juosta ja uida ihan niin kuin pienenä. Ok henkilökunta "ei se ole sallittua, mutta en mä voi kieltääkään". Kokeiltiin kai kaikkea, johon päästiin. Vesiliukumäet olivat vaarallisia, jolleivat hengelle niin ainakin vatsan ala-alaosalle. Mirko ei tullut uimaan, mutta sillä ei ollut uimavaatteita; Teemun kanssa vuokrattiin samankokoiset speedot molemmille. Toisella teki tiukkaa. Ehkä siellä kaikkein parasta oli juuri henkilökunta - lähes pelkästään kauniita nuoria tyttöjä. Jee! (Vaikka mehän siellä puolialasti häröiltiinkin) Sitten mentiin pois; minä, Mirko, Teemu, Antti ja Hanne.
Teemu ja Antti lähtivät vielä illalla takaisin Kalajoelle, mutta minä istun koneen ääressä ja kirjoitan jotain, jota kukaan ei varmasti tule kaipaamaan. Paitsi... että suhde: Mirko ei toimi lainkaan. Silloinkin kun teen kaikkeni, jotta asiat vois olla toisin tuntuu, että se jää ulkopuolelle. Tämä on kovin minua on turha syyttää mistään, minä olen aina ollut hyvien puolella järjetöntä. Mun kuuluisi oikeasti yrittää saada aikaan sellainen suhde Mirkoon, jolla ei olisi mitään tekemistä seurustelun kanssa. Ja jotenkin kertoa se ennen kuin ko. tyttölapsi lukee kaiken tämän. Huomisen asioita. Jos hoidan asian vaan puhelimessa, en saa käsiini itkevää ongelmaan. Olen yrittänyt, miksi edes kuuluisi selittää (teille muille siis). Typerää ryhtyä sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole järkeä eikä edes todellisia tunteita vaan pelkästään pitäisi-olla-tunteita. Mirkolla kai voi hyvinkin olla jotain paljon todellisempaa, mutta minä olen ontto.
1:12
Dear dear diary. Juhannus on ehkä kaikkein kauheinta aikaa koskaan. Minulle. Tai oikeastaan viime juhannus oli niin hyvä ja helppo, että joudun maksamaan siitä vielä vuosia. En tiedä kirjoitinko siitä silloin. Silloin joskus.
Tarkoitus oli pakata meidät kaikki asuntoautoon ja lähteä ajelemaan onnen siivittämänä. Sellaista romanttista ja nuorta. Sitten serkku ja asuntoauto tekivät ensimmäisen sivuaskeleen, sen viimeisen. Ei kuulemma saataisi autoa (todellisuudessa se lähti pyöräilemään Ruotsiin). Rehellisyys on jotain sellaista, jota kaipaa ennen kuin se on liian myöhäistä. Rakensimme uuden suunnitelman, Kalajoelle mun autolla. Mirko, Teemu, Saarilampi ja Hanne lähtivät mukaan. Jätettiin auto alueen ulkopuolelle metsään idiootin amisseurueen naapuriksi ja kiivettiin aidan yli alueelle. Ei minkäänlaista valvontaa, ihan kuin aina ennenkin. Kalajoen juhannus on surkea yritys saada aikaan festareita - tai ehkä yritys tuoda nuoria mukaan camping elämään. Kaikissa kasvoissaan jotain sellaista, jota en kykene täysin ymmärtämään. Jotain sellaista, jossa ei ole tarpeeksi ymmärrettävää.
Alueella piti etsiä Emmi, ettei Teemun tarvitsisi olla yksinäinen. Niiden naapurissa oli sellaisia tyyppejä, joita en juuri silloin jaksanut. En jaksanut ketään, Saarilampi oli yllättävän ystävällinen vähän juoneena. Naureskeltiin yhdessä mun heikolle itsetunnolle ja Emmin ehkä vielä huonommalle vittuilunsietokyvylle. Liittyi Emmiin joka ei täysin saanut lukittua pakettiauton ovia vaan jätti jonkun niistä aina auki, sanoi ettei sillä ole väliä ja sitten ettei ollut humalassa (ennen kuin Emmi sanoi niin, olin sanonut Antille että Emmi ei varmasti myönnä olevansa humalassa). Pökkelö. Mirko oli koko ajan matkassa viehättävänä, mutta kaukaisena itsenään. En vieläkään kyennyt ymmärtämään sen ajatuksia. Hassuja juttuja oli Saarilampi, joka pahoitteli, että tapaili mun exiä. Joku voisi luulla, että meillä on yhtenevä maku, mutta kyse on kai vain huonosta onnesta. Tuntuu, että jokainen tyttö, jota tapailen hetken vain kovettaa sydäntä. Vielä pari tällaista lyhyttä, onnetonta suhdetta ja en voin kaatua hautaani, sillä en koskaan enää rakasta. En edes hiukan.
Lopulta päätimme palata autolle, mutta Emmi tahtoi pyttipannua ja Teemu lähti mukaan. En ennen tätä juhannusta ole edes miettinyt kuinka lihan syöminen voi kuvottaa kasvissyöjää. Voi kai. Kaivoin hiekkaan kuopan, johon Mirko ja Antti etsi käpyjä. Ne sitten sytytimme ja paistoimme foliossa (lausun foolio, vaikka Mirkon mukaan kuuluisi sanoa folio) perunoita ja sipulia. Huonosti onnistuivat, mutta se kuuluu kulttuuriin, ruoka maittoi silti. Kun Teemu ja Emmi joskus tulivat, ei niillä ollut ruokaa; pelkästään nälkä. Emmi oli kuulemma ollut näkymätön ruokajonossa.
Lyhyesti seuraavista tapahtumista. Yritimme takaisin leirintäalueelle, mutta Mirkolla oli päänsärkyä ja paha olo, eikä se enää jaksanut. Odotettiin sen aikaa, että Teemu haki Emmiltä särkylääkettä ja vein Mirkon autolle. Se oksensi, tein sille pedin ja pakkasin makuupussiin. Itse nukuin viltin alla. Ei ollut ehkä mukavin mahdollinen tapa, mutta silti. Muut viettivät yön alueella. Ehdin juoda ehkä viisi pulloa olutta&lonkkua. Joskus täytyy pitää kavereista (tyttökavereista nyt ainakin) huolta. Pahoinvoivien ystävien hoivaaminen taitaakin olla yksi harvoista myötätuntoa tai edes jonkinlaista välittämistä heijastelevista luonteenpiirteistäni. Joten niitäkin on.
Lauantaina heräsin johonkin, kai Mirkoon. Se oli aika surkea vielä aamullakin, joten aionko vielä kertoa jotain mahdollisimman pian saatoin auton ajokuntoon ja ajoin kylälle tai kaupunkiin. Keskustaan? Huoltoasemalle aamiaiselle kuitenkin. Näytettiin ehkä molemmat hiukan paremmalta sen jälkeen. Sitten, vaikka Mirko ei varmaan olisi halunnut, käveltiin takaisin leirintäalueelle etsimään loput. Pakettiautolla oli karkkia ja Hanne teki puolivoltin taaksepäin. Hiukan jäykästi tosin, mutta olihan aamu. Oli hauskaa myöhemmin kuulla, että sekin oli joutunut kestämään Kiiskilän Jannen massiivista kuorsausta; pojalla on jonkinlaista taipumusta uniapnean suuntaan.
Pienen taiston jälkeen menimme kaikki yhdessä Jukujukumaahan. Otti kunnon päälle pomppia ja juosta ja uida ihan niin kuin pienenä. Ok henkilökunta "ei se ole sallittua, mutta en mä voi kieltääkään". Kokeiltiin kai kaikkea, johon päästiin. Vesiliukumäet olivat vaarallisia, jolleivat hengelle niin ainakin vatsan ala-alaosalle. Mirko ei tullut uimaan, mutta sillä ei ollut uimavaatteita; Teemun kanssa vuokrattiin samankokoiset speedot molemmille. Toisella teki tiukkaa. Ehkä siellä kaikkein parasta oli juuri henkilökunta - lähes pelkästään kauniita nuoria tyttöjä. Jee! (Vaikka mehän siellä puolialasti häröiltiinkin) Sitten mentiin pois; minä, Mirko, Teemu, Antti ja Hanne.
Teemu ja Antti lähtivät vielä illalla takaisin Kalajoelle, mutta minä istun koneen ääressä ja kirjoitan jotain, jota kukaan ei varmasti tule kaipaamaan. Paitsi... että suhde: Mirko ei toimi lainkaan. Silloinkin kun teen kaikkeni, jotta asiat vois olla toisin tuntuu, että se jää ulkopuolelle. Tämä on kovin minua on turha syyttää mistään, minä olen aina ollut hyvien puolella järjetöntä. Mun kuuluisi oikeasti yrittää saada aikaan sellainen suhde Mirkoon, jolla ei olisi mitään tekemistä seurustelun kanssa. Ja jotenkin kertoa se ennen kuin ko. tyttölapsi lukee kaiken tämän. Huomisen asioita. Jos hoidan asian vaan puhelimessa, en saa käsiini itkevää ongelmaan. Olen yrittänyt, miksi edes kuuluisi selittää (teille muille siis). Typerää ryhtyä sellaiseen suhteeseen, jossa ei ole järkeä eikä edes todellisia tunteita vaan pelkästään pitäisi-olla-tunteita. Mirkolla kai voi hyvinkin olla jotain paljon todellisempaa, mutta minä olen ontto.
9.6.2002
0:38
Sweet Jesus! Nyt ollaan sitten huomenna oikeesti lähdössä Tampereelle. Äiti tarjos kyllä autoaan, mutta Saabbi on ainoa oikea. Esimakua tarjosi ilmeisesti perjantain Hailuodon reissulla puoliksi pudonnut laturin kiinnityspultti. Mikään ei kuitenkaan ykkösvaihdetta lukuunottamatta tunnu olevan heti hajoamassa. Mukaan pakkasin jäähdytinnestettä, öljyä, tiivisteitä (prkl, silikoni unohtu) ja kaikki työkalut, jotka mukaan mahtui.
Hyvin menee, jos tahdotte tietää kuinka hieno tyyppi olen niin menkää Provinssiin koska kaikki kaveritkin tuntuu sinne menevän ja ystävistäänhän kaikki tunnetaan. Jepskukkuu. En siis mene Provinssiin. Rakkautta vaan kaikille
0:38
Sweet Jesus! Nyt ollaan sitten huomenna oikeesti lähdössä Tampereelle. Äiti tarjos kyllä autoaan, mutta Saabbi on ainoa oikea. Esimakua tarjosi ilmeisesti perjantain Hailuodon reissulla puoliksi pudonnut laturin kiinnityspultti. Mikään ei kuitenkaan ykkösvaihdetta lukuunottamatta tunnu olevan heti hajoamassa. Mukaan pakkasin jäähdytinnestettä, öljyä, tiivisteitä (prkl, silikoni unohtu) ja kaikki työkalut, jotka mukaan mahtui.
Hyvin menee, jos tahdotte tietää kuinka hieno tyyppi olen niin menkää Provinssiin koska kaikki kaveritkin tuntuu sinne menevän ja ystävistäänhän kaikki tunnetaan. Jepskukkuu. En siis mene Provinssiin. Rakkautta vaan kaikille
7.6.2002
23:26
Oi ei, mun kuuluis kirjoittaa maili. Koska mailit on tärkeempiä kuin vieraskirja. Ne on niin kuin yksityisiä ja henkilökohtaisia ja luottamuksellisia. Mutta ehkä olen jälleen velvollinen yleisiin paljastuksiin. Ehkäpä... (imitoin nykyään Moisalaa, sehän on parempaa kuin tahaton matkiminen).
Näin tänään Aleksia ja Annaa (joka on ylioppilas ja pinko ja puhuu saksaa kun sen näkee ja sanoo että "homostellaan", joka on sellaiselta pieneltä vaalealta tytöltä aika huvittuneisuutta aiheuttavaa). Ne haukku mun surf-shortsit, niissä on liikaa värejä. Mutta hei, ainakin näkee poimia ruumiin merestä. Mä sekoilin tosi eksyneenä ja Aleksi tarjos kahvin. Ihana poika. Nooh, laitoin kahviin maitoa liian vähän enkä jaksanut juoda loppuun. Pitää käyttää kermaa tästä lähtien. Sellainen kahvi jossa on melkein tarpeeksi sokeria tai maitoa ei koskaan ole täysin juotavaa.
Sanoin että Mirko jätti, ne sano että Mirko oli kiva tyttö ja "no?". No - niin, kaikki kävi kuten niin usein aikaisemmin. Tyttö ja poika. Tyttö kysyy onko tässä jotain vikaa kun pojalla ei ole aikaa. Poika ei jaksa toistaa ja sanoo että parempi poistaa, yksi piikki vähemmän lihassa. Joo. Näin. Ei Mirko ollut piikki, se oli vaan niin tavallinen, että hommat tuntui leviävän käsille. Se ei koskaan tiennyt koska olin tosissani vaikka selitin että "aina kun tahdot". Ei hommat toimi niin. Juuri niin kerroin Aleksille ja Annalle. Nyt tuntuu, että niiden täytyi ajatella "Laurahan ei ollut tavallinen". Ei se ollut.
23:26
Oi ei, mun kuuluis kirjoittaa maili. Koska mailit on tärkeempiä kuin vieraskirja. Ne on niin kuin yksityisiä ja henkilökohtaisia ja luottamuksellisia. Mutta ehkä olen jälleen velvollinen yleisiin paljastuksiin. Ehkäpä... (imitoin nykyään Moisalaa, sehän on parempaa kuin tahaton matkiminen).
Näin tänään Aleksia ja Annaa (joka on ylioppilas ja pinko ja puhuu saksaa kun sen näkee ja sanoo että "homostellaan", joka on sellaiselta pieneltä vaalealta tytöltä aika huvittuneisuutta aiheuttavaa). Ne haukku mun surf-shortsit, niissä on liikaa värejä. Mutta hei, ainakin näkee poimia ruumiin merestä. Mä sekoilin tosi eksyneenä ja Aleksi tarjos kahvin. Ihana poika. Nooh, laitoin kahviin maitoa liian vähän enkä jaksanut juoda loppuun. Pitää käyttää kermaa tästä lähtien. Sellainen kahvi jossa on melkein tarpeeksi sokeria tai maitoa ei koskaan ole täysin juotavaa.
Sanoin että Mirko jätti, ne sano että Mirko oli kiva tyttö ja "no?". No - niin, kaikki kävi kuten niin usein aikaisemmin. Tyttö ja poika. Tyttö kysyy onko tässä jotain vikaa kun pojalla ei ole aikaa. Poika ei jaksa toistaa ja sanoo että parempi poistaa, yksi piikki vähemmän lihassa. Joo. Näin. Ei Mirko ollut piikki, se oli vaan niin tavallinen, että hommat tuntui leviävän käsille. Se ei koskaan tiennyt koska olin tosissani vaikka selitin että "aina kun tahdot". Ei hommat toimi niin. Juuri niin kerroin Aleksille ja Annalle. Nyt tuntuu, että niiden täytyi ajatella "Laurahan ei ollut tavallinen". Ei se ollut.
kaikki oikeudet pidätetään