suomessa opetus on jotenkin niin yksipuolista alakoulusta korkea-asteelle saakka. tai voihan noissa tiedeyhteisöissä ollakin vilkasta keskustelua luennoilla, mutta meillä ei ainakaan ole. opettaja seisoo luokan edessä ja puhuu puolitoistatuntia yksikseen, eikä kukaan oppilaista sano mitään. onko ongelma opettajankoulutuksessa, järjestelmässä vai suomalaisessa jäyhässä luonteessa? muistan, kun käytiin saksassa lukioaikoina ja osallistuttiin muutamille lukion oppitunneille. äidinkielen tunnilla käytiin kiivasta keskustelua kafkan isäongelmista - ja kaikki peräpenkin poikia myöten osallistuivat innokkaana keskusteluun. mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?
ärsytän varmasti niitä ihmisiä, jotka ei koskaan sano mitään, koska minä sanon melkein aina jotain. meillä on yks opettaja, jota kaikki pelkää ja olen sattuneesta syystä yrittänyt pitää tunnelmaa avoimena. minä uskallan sanoa, että nyt en oikein ymmärrä. mutta minä taidankin olla lempioppilas (ainakin siihen asti kun viime viikon tentti on tarkistettu). lempioppilaana ei oo kivaa, koska kaikki muut oppilaat vihaa lempioppilasta. tiedän sen, koska istun etupenkissä ja katseet polttaa selkää. (se ei koskaan arvostele, se vaan mielistelee.)
sosiaalisesta mediasta (mikä sanayhdistelmä):nykyään uutisissa ja lehdissä puhutaan/kirjoitetaan ihan liikaa siitä, mitä facebookissa ja twitterissä puhutaan/kirjoitetaan. mitä järkee?
[ Lisää kommentti ] ( 24 views ) | permalink |
( 3 / 15 )
Kalenteri
