tilanne on se, että toivon, ettei mitään tipu lattialle. sitten, kun tippuu, mietin miten helvetissä saan sen ylös.
tällä hetkellä tuntuu, ettei se yks välitä tarpeeksi.
ja sitten hyvät:
mulla on hienoja ja fiksuja ystäviä.
EDIT: ja sanoihan mulle naimisissa oleva suhteellisen järkevä mies eilen, että olen ilo mielelle ja silmälle. koskaan ei voi kuulla liikaa kehuja.
lopuksi johtopäätös:
omat ongelmat tuntuu monesti suurilta, vaikkei ne toisen näkökulmasta siltä vaikuttaisi. eikä se tee niistä ongelmista yhtään sen pienempiä tai vähäpätöisempiä.
[ 2 Kommentteja ] ( 93 views ) | permalink |
( 3 / 15 )epäkohteliaat ihmiset on ikäviä. sellaiset, jotka eivät sano anteeksi, kun tönäisevät ohikulkeissaan. minusta epäkohteliaita ovat myös sellaiset ihmiset, jotka eivät osallistu keskusteluun luennoilla. kaikesta saa niin paljon enemmän irti, kun keskustelee. siis ymmärrän, että jos ei ole sanottavaa, niin ei sano. varsinkaan jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. mutta kun jotkut ei koskaan sano mitään. voiko olla ihmisiä, joilla ei ole koskaan mitään kysyttävää tai kommentoitavaa?
suomessa opetus on jotenkin niin yksipuolista alakoulusta korkea-asteelle saakka. tai voihan noissa tiedeyhteisöissä ollakin vilkasta keskustelua luennoilla, mutta meillä ei ainakaan ole. opettaja seisoo luokan edessä ja puhuu puolitoistatuntia yksikseen, eikä kukaan oppilaista sano mitään. onko ongelma opettajankoulutuksessa, järjestelmässä vai suomalaisessa jäyhässä luonteessa? muistan, kun käytiin saksassa lukioaikoina ja osallistuttiin muutamille lukion oppitunneille. äidinkielen tunnilla käytiin kiivasta keskustelua kafkan isäongelmista - ja kaikki peräpenkin poikia myöten osallistuivat innokkaana keskusteluun. mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?
ärsytän varmasti niitä ihmisiä, jotka ei koskaan sano mitään, koska minä sanon melkein aina jotain. meillä on yks opettaja, jota kaikki pelkää ja olen sattuneesta syystä yrittänyt pitää tunnelmaa avoimena. minä uskallan sanoa, että nyt en oikein ymmärrä. mutta minä taidankin olla lempioppilas (ainakin siihen asti kun viime viikon tentti on tarkistettu). lempioppilaana ei oo kivaa, koska kaikki muut oppilaat vihaa lempioppilasta. tiedän sen, koska istun etupenkissä ja katseet polttaa selkää. (se ei koskaan arvostele, se vaan mielistelee.)
sosiaalisesta mediasta (mikä sanayhdistelmä):nykyään uutisissa ja lehdissä puhutaan/kirjoitetaan ihan liikaa siitä, mitä facebookissa ja twitterissä puhutaan/kirjoitetaan. mitä järkee?
[ Lisää kommentti ] ( 24 views ) | permalink |
( 3 / 15 )hiihdä hiihdä, vihdo vihdo, hei-luu-ta! olympialaisia odotellen.. tämän blogin ongelma on nyt uskottavuuden puute (tai mun puute, oon alkanu sensuroida itseäni). mistä voisin enää kirjoittaa, kun oon jo valittanut aika paljon kaikesta?
nykyään kaikki on niin kertakäyttöistä. myönnän, että ostan itsekin vaatteita h&m:ltä halvalla ja osa menee kirpparille aika nopeastikin. lähinnä ostan kyllä sieltä t-paitoja neuletakkien alle.
mulla on jo oma kipuilukirja tuolla sängyn vierellä, johon kirjoitan joka ilta vaivat muistiin ja vähän muutakin elämää. mutta kerronpa kuitenkin, että mun vasemman silmän silmänurkassa, juuri kyynelpisteen vieressä on hordeolum eli näärännäppy. kateltiin sitä vähän koulussa mikroskoopilla, aika iso patti se on ja hinkkaa ikävästi silmämunaa. tultiin siihen tulokseen, että sitä vois hautoa lämpimällä kananmunalla (pitää olla kuiva lämpöhaude) puhkeamiseen asti ja sit kai se tarttee antibioottitipan. ja sehän on lääkärin asia. ei meidän passaa alkaa lääkäriä leikkiä, toisin kuin eräät on varsin menestyksekkäästi tehneet. (mun mielestä kyllä niillä meriiteillä pitäis ottaa jo lääkikseen sisään, että on hoitanut vuoden potilaita ilman minkäänlaista virallista koulutusta.)
tässä siis näärännäppy (mun on kuitenki ainakin 3mm halkaisijaltaan):
dhrull.com
kävin myös ottamass molempiin lonkkiin kortisonipiikit. ei ollu niin kauheeta ku luulin. ja toivottavasti ne auttaa! ei oo mukavaa, kun käveleminenkin on tuskallista.
luin raahen seudusta joskus joulun alla, että pankit ovat sittenkin myöntäneet vielä tavallisia pankkikortteja asiakkailleen debit-korttien asemesta, koska debit-korteista on valitettu niin paljon. jotkut kassajärjestelmät eivät ymmärrä debit-kortteja tai sitten kassajärjestelmien käyttäjät eivät ymmärrä niitä. (niin siis häh, kumpi se debit nyt sitten olikaan?) mitä ihmettä! olisivat nyt edes pysyneet päätöksessään, sillä nyt me, joilla ei ollut mahdollisuutta valita, joudumme kärsimään debit-kortista. no aika hyvin se toimii noin muuten, mutta joissakin paikoissa yrittäjät ei oo viihtineet päivittää masiinoitaan, joten maksut menee automaattisesti luotolle. toisaalta yrittäjän kannalta debit-kortti on oikea pirulainen: oikeastaan ei kannattaisi myydä mitään alle 10 euron arvoista pienessä liikkeessä, koska debit-kortti maksaa niin paljon. 4 euron ostoksesta yrittäjä maksaa kaikenlaisia maksuja melkein kahden euron verran. pienen yrittäjän näkökulmasta voisin hyvinkin kannattaa tätä korttimaksajan lisähintaa. sillä ehdolla, että käteisen nostamista ei tehdä ylivoimaisen vaikeaksi esimerkiksi sulkemalla ottoja.
nyt voisin valittaa vesijuoksusta. eilen oulun uimahallissa oli yhdellä radalla ainakin 30 vesijuoksijaa, jotka kaikki olivat hitaita. okei, oli suurin osa mua ehkä nelkyt vuotta vanhempia, mutta ne silti hiihteli vierekkäin mukanaan kaikki mahdolliset vermeet: vesijuoksuhanskat, -tossut ja joillakin jopa vesijuoksuun tarkoitetut kävelysauvat. vai olisko ne juoksusauvat enemmänkin? sitten nämä arvokkaat seniorikansalaiset etenevät rinnakkain kapealla radalla juoruten keskenään. mietiskelin, että mihin ihmeeseen ne niitä kaikkia vermeitä tarvitsi? eihän ne edes hengästyneet! jos ensin opettelis juoksemaan tehokkaasti ja sen jälkeen ottais vermeitä mukaan lihaskuntoa parantamaan, niin sen ymmärrän. mutta ei ne vermeet paljon lisää siihen tuo, jos etenee kuin etana. oli siellä toki kolmekymppisiäkin juoksijoita, jotka kuitenkin etenivät lähes samaan tahtiin senioreiden kanssa. sitäkään en ymmärrä: oliko ne vaan kohteliaita toisin kuin minä, joka porhallan keskellä rataa kaikkien ohitse? joskus luin hesarista mielipideosastokirjoituksen, jonka mukaan vesijuoksussa ei tarvitse mennä nopeaa. mutta kun en minä osaa mennä hitaasti ja miten voisinkaan, jos mun jalat pyörii kolme kertaa nopeampaa kuin sen seniorikansalaisen? oma vika, kun harrastan mummolajeja. eikun seniorilajeja (ikääntyvien lajeja?).
ja finnairin entiset matkalaukkutyöntekijät: lopettakaa mesoaminen, kyllä joku muu tulee mielellään tekemään ne teidän työt.
ja sitten näistä hesarinkin hehkuttamista lihavista bloggareista (oon kyllä vähän jäljessä tässä asiassa): kyllä se lihavuus edelleenkin on terveydelle haitaksi, vaikka se oliskin kuinka kaunista ja luonnollista (not). en oikein ymmärrä miksi isot ihmiset edes valittaa nykyään siitä, ettei heille tehdä kauniita vaatteita, kun moni h&m:nkin vaatteista ovat sen mallisia, että xs on mun päällä julmettu muodoton säkki. nykyään on vaikeita löytää muotoon ommeltuja vaatteita, gina tricot'ssakin myydään vaan suoria trikoomekkoja, jotka pitää köyttää kiinni vyöllä tai hirttosilmukalla. ja minähän vihaan kumpiakin.
kalevassa oli oulun gina tricot'n työpaikkailmoitus. etsivät osa-aikaisia ja tarvittaessa töihin kutsuttavia myyjiä. eikö nykyään enää oo kokoaikaisia työpaikkoja vai pyöritetäänkö gina tricot'a näiden muotibloggareiden tai pikkupissisten voimalla? muotibloggareillekin voi varmaan palkan maksaa niillä muodottomilla trikoomekoilla, kätevää.
anteeksipyynnot: seniorikansalaist/ikääntyneet, muotibloggarit
[ 6 Kommentteja ] ( 601 views ) | permalink |
( 3 / 15 )give me
a place to stand
and a lever long enough
and I will move the world
[ 3 Kommentteja ] ( 100 views ) | permalink |
( 3 / 15 )
Kalenteri
